JIYU-RYU GOSHIN-JUTSU

Seurassamme harjoitellaan eurooppalaisen jujutsun (EJJ) Jiyu-ryu Goshin-jutsu –tyylisuuntaa. Tyylisuuntamme on saannut vaikutteita Judon Kodokan Goshin-jutsusta. Kodokan Goshin-jutsu sisältää judon itsepuolustustekniikoita – muun muassa niskalukot, olkalukot, rannelukot, polvilukot ja nilkkalukot – mitkä ovat kielletty judo-kilpailussa. Myös brasiliaisessa jujutsussa harjoitellaan samoja tekniikoita.

​

Jiyu-ryu Goshin-jutsu on ajattelutavaltaan samansuuntainen, kuin Jujutsu 2000  hybridityylisuunta – vapaus tekniikoiden valinnassa. Vaikutteita tyylisuunta on saannut myös Aikidosta, eri tyylisuuntien jujutsusta, karatesta, potkunyrkkeilystä ja vapaaottelusta.

​

Jiyu-ryu Goshin-jutsun kantavana ajatuksina ovat monipuolisuus ja vapaus tekniikoiden valinnassa, mitkä käytännössä mahdollistavat kullekin henkilökohtaisesti sopivan tekniikkavalikoiman.

 

Goshin-jutsu on ennen kaikkea itsepuolustuslaji, mikä monipuolisuudessaan hakee vertaistaan. Juuri monipuolisuuden johdosta Jiyu-ryu Goshin-jutsu tarjoaa harrastajalleen rautaisen kunnon, vahvan itsepuolustustaidon ja haastavan harrastuksen loppuelämäksi.

​

Jujutsu ja Goshin-jutsu

​

Jujutsu on yleisnimitys perinteisille japanilaisille aseettomille ja myös aseita hyödyntäville perinteisille lähikamppailutaidoille. Näistä taidoista ja tekniikoista on käytetty aikakaudesta ja tyylistä riippuen lukuisia muitakin nimityksiä kuten: yawara, taijutsu, torite tai kumiuchi.

 

Jujutsun tyylit voidaan jakaa kahteen luokkaan: perinteisiin japanilaisiin jujutsutyyleihin ja uudempiin, yleensä länsimaisiin goshin-tyyleihin. Edelliset syntyivät pääosin 1300-1600 -luvuilla ja jälkimmäiset 1900-luvulla ja yleensä oppia oli haettu Japanista.

 

Jutsu ja Do

​

Jutsu-tyylit painottuvat tehokkuuteen kamppailussa kun taas niistä johdetut Do-tyylit tähtäävät harrastajan kokonaisvaltaiseen kehittymiseen niin fyysisesti kuin henkisesti. Hyvä esimerkki on aikidon ja aikijutsun ero. On osuvasti verrattu, että kun aikidossa uke hymyilee kun hänelle tehdään tekniikkaa, aikijutsussa tämä huutaa kivusta. Do-tyyleissä muoto on tärkeää, jujutsu sen sijaan ei aina näytä hyvältä, mutta se tuntuu pahalta. Lopputulos on muotoa tärkeämpää.

 

Judo muodostui rauhan ajan Japanissa jujutsun seuraajaksi, koska perinteinen jujutsu oli niin väkivaltaista, että oppilaat satuttivat muita ja joskus myös itseään. Judon kehittäjä Jigorō Kanō halusi lajilleen rauhanomaisemman ja samalla myyvemmän asun, koska koville taidoille ei ollut tarvetta ja suosiota rauhanajan yhteiskunnassa.

 

Jigorō Kanō oli myös huomannut kovan lajin houkuttelevan matalamman moraalin omaavia harrastajia, eikä hän pitänyt sitä lajille sopivana. Niinpä lajin luonne muutettiin hyökkäävästä puolustuksellisemmaksi ja teknikka-arsenaalin lyönnit ja potkut jätettiin pois. Myöhemmin judosta tuli olympialainen kilpalaji ja lajin tekniikka-arsenaalissa tehtiin lisää kompromisseja - ja otettiin samalla etäisyyttä perinteiseen kovaan jujutsuun. Samanlaisen ”pehmentämiskäsittelyn” kävivät läpi aikijutsu (aikidoksi), karatejutsu (karate-doksi) ja kenjutsu (kendoksi). Lisäbonuksena do-tyyleille tuli uudenlainen mahdollisuus yhteiskuntakelpoisempina tyyleinä opettaa lajeja kerralla suuremmille ryhmille. Jutsu-muodossa lajien opetus oli ollut usein yksityisopetusta tai pienten ryhmien harjoittelua.

 

Jujutsun ja Goshin-jutsun ero

​

Vajutsu ry:n harrastaman koulukunnan nimen alku; Ji-yu merkitsee vapaata, joka viittaa avarakatseisuuteen ja vapauteen tekniikoiden valinnassa. Vajutsun aiemmin harjoittaman tyylin nimi Jiyu-ryu jujutsu vaihtui vuonna 2021 muotoon Jiyu-ryu Goshin-jutsu.

 

Jujutsu käännetään yleensä muotoon ”joustava taito”. Goshin-jutsu taas käännetään usein muotoon ”itsepuolustuskeino”. Japanilainen muoto muodostuu kolmesta kirjainmerkistä: go, shin ja jutsu. Yleensä ne käännetään puolustaminen/suojaaminen ja keho/elämä/itse ja tekniikka/keino.